UNKARIN LEIRI 2011

Lahden Ahkeran painijat leirillä Unkarissa 1.8.-8.8.2011.

Matka alkoi maanantaiaamuna ennen kukonlaulua klo 04.20 Lahden urheilukeskuksesta. Kaikki matkalle lähtijät olivat ajoissa paikalla ja pirteinä kuin peipposet aikaisesta lähtöajasta huolimatta. Matkaan suuntasi 10 painijaa, matkanjohtaja Juha Heilala, valmentaja Kari Ruuth ja huoltaja Tanja Hurskainen sekä viisi vanhempaa.
 

Lento Budapestiin sujui aikataulunmukaisesti ja tasaisesti Malevin siivin. Lentokentällä meitä vastassa oli Unkarin Kalle eli Karoly Dina.  Kentältä siirryimme hotelliin käyttäen paikallista joukkoliikennettä; ensin linja-autolla, jonka jälkeen metrolla ja vielä pieni reipas reilu kilometrin kävely perille majapaikkaamme, joka oli Premium Apartment House. Hotelli oli loistava urheilujoukkueen majapaikka isoine parvekkeineen.
 

Sisäänkirjautumisen jälkeen edessä oli ensimmäinen tutustuminen ruokapaikkaamme Zöld Angyaliin (Vihreä Enkeli), joka sijaitsi parin sadan metrin päässä majapaikastamme.  Ruokailun jälkeen palasimme hotellille valmistautumaan leirin ensimmäisiin treeneihin jotka alkoivat klo 15.
 

Harjoituspaikkana oli BVSC:n sali (Budapestin rautatieläisten seura), jonne matkaa oli noin puolitoista kilometriä. Matkalla salille painijat miettivät minkälaiset harjoitukset olisivat tulossa ja päätyivät siihen tulokseen, että harjoitukset ovat varmasti kevyet: tutustutaan oloihin ja tuleviin harjoituskavereihin. Väärin meni, sillä heti alusta asti mentiin kovaa ja otettiin painijoista kunnolla mittaa.
 

Meidän lisäksemme Vasas SC:en järjestämälle leirille osallistui painijoita Ruotsista, Norjasta, Saksasta ja tietysti paikallisen seuran painijat. Kaikkiaan viikon aikana matolla pyöri reilusti yli 80 painijaa, mukana Unkarin naispainimaajoukkuekin, jonka lempeään käsittelyyn myös Tanja uskaltautui, joten jokaiselle painijalle riitti harjoitusvastustajia. Harjoitukset veti paikallisen seuran päävalmentaja Jéno Bodi.  Illalla oli vielä ruokailu ja valmistautuminen seuraavaan päivään. Leiri oli avattu! Tiistaiaamuna aamupala klo 7.00 ja harjoitusten piti alkaa klo 9.30. Mutta kun olimme lähdössä salille klo 9 niin Kallella soi puhelin ja soittaja oli Jéno, joka ihmetteli missä suomalaiset ovat, sillä harjoitukset alkavat juuri.  Joten ryhmämme suoritti kunnon alkuverryttelyn juoksemalla salille.  Mistään emme jääneet paitsi muiden pelatessa jalkapalloa ja odotellessa meitä. Harjoitukset olivat edellisen päivän tapaan hyvät ja monipuoliset.
 

Iltapäivällä ohjelmassa oli retki paikalliseen maauimalaan, joka sijaitsi aivan Tonavan rannalla.  Uimalassa oli ainakin 10 erilaista uima-allasta, joten jokaiselle löytyi paikasta jotakin. Sää oli mitä parhain tälle uimaretkelle, sopivasti 28 astetta.
 

Keskiviikkona oli ohjelmassa kahdet harjoitukset klo 9.30 ja 15.  Päivän toisten harjoitusten jälkeen alkoi painijoista näkymään leirin kovuus, mutta onneksi hotellillemme saapui hieroja Zoltan Szuts joka entisenä moninkertaisena junioreiden painin Unkarin mestaruus mitalistina osasi hieroa palauttavan hieronnan kipeytyneille lihaksille ja olimme taas valmiina seuraavan päivän harjoituksiin.
 

Torstaipäivän ohjelmassa oli yhdet harjoitukset aamulla ja päiväruokailun jälkeen kävimme Peter Selenyin omistamassa urheiluliikkeessä ja tuliaisiksi suomeen tuli ainakin yhdet uudet painikengät.  Peter Selenyi toimi vuonna 2007 Vantaa Cupin Filan valvojana.
Iltaohjelmassa oli vielä kaikkien leiriläisten yhteinen illallinen hienossa Kis Tirol ravintolassa, joka toimii samalla myös majatalona. Painijat saivat mahansa täyteen hyvästä keitosta ja todella valtavasta hampurilaisateriasta. Mukavan illan jälkeen palasimme takaisin hotellille ja nukkumaan, sillä edessä oli vielä leirin päättävä perjantaipäivä. 
 

Perjantaiaamun ensimmäisissä harjoituksissa näki, että leiri on tehnyt tehtävänsä painijoihin, mutta hengissä selvittiin niistäkin ja takaisin hotellille mennessä painijat totesivat, että onneksi on enää yhdet palauttavat treenit jäljellä. Ja taas meni väärin niin kuin ensimmäisenä päivänä. Viimeiset treenit olivat todellakin palauttavat, ”maahanpalauttavat”, alusta loppuun täydellä höyryllä ja lopuksi asiaan kuuluvat venyttelyt.  Toisten harjoitusten jälkeen jaoimme lahjat ja muistamiset puolin ja toisin ja hyvästelimme uudet painiystävämme.
 

Lauantaina ohjelmassamme oli retkipäivä. Aamulla lähdimme bussilla kohti Unkarin korkeinta kohtaa, Mátra vuoristossa sijaitsevaa huippua, Kékestetöa (Blue Peak, 1014m), josta jatkoimme matkaa kohti Egerin linnaa ja kaunista E gerin kaupunkia.  Kaupungissa kävimme tutustumassa myös marsipaanimuseoon, Szamos Marcipan Muzeum. Päivän retkemme kruunasi vielä käynti Bélapátfalva Vidampark huvipuistossa, jonka suosikki kohteeksi ainakin poikien ja vähän isompienkin poikien mielestä nousi mikroautorata, jonka autot joutuivat kovalle koetukselle Ahkeran formulaherruuden selvittelyssä. Paluumatkalla Budapestiin katsoimme busissa Kadonneen jäljillä sarjasta jakson, missä Kalle oli mukana. Aivan loistava ja mieliinjäävä päivä.
 

Sunnuntaina ohjelmassa oli omatoimista shoppailua ja tutustumista Budabestin keskustan nähtävyyksiin. Suuren suosion ainakin painijoiden keskuudessa sai ostosparatiisi West End, jonka myymälöihin matkakassat tyhjenivät kiitettävästi. Tutuiksi tulivat myös Sankarten aukio ja Budapestin riippusillat.  Sunnuntaina  iltaruokailussa meidät kävi vielä hyvästelemässä Jéno Bodi ja tulimme siihen tulokseen, ettei leiri jää viimeiseksi osaltamme. Toivottavasti pääsemme vielä harjoittelemaan näihin olosuhteisiin.
 

Maanantaina kävimme vielä tuhlaamassa viimeiset matkarahamme, jonka jälkeen siirtyminen lentokentälle ja hyvästit Kallelle, joka piti meistä hyvää huolta koko matkan ajan. Lento oli melkein tunnin myöhässä lähtiessä, mutta paikallinen lentokapteeni löysi Malevin koneesta turbonapin ja saavuimme suomeen vain 15 minuuttia myöhässä. Taisi syntyä uusi reittiennätys Budapest-Helsinki välille. Kotiin omien rakkaiden lakanoiden väliin pääsimme kaikki viimeistään klo 1.00 mennessä, monta hienoa kokemusta rikkaampana. 
 

- Juha Heilala -