Nuorisoyleisurheilun valmennusfilosofiaa

Avaan tässä valmennusfilosofiaa aiheesta joka on hyvin tuttu nuorisovaiheessa. Kirjoitus on Ahkeran nuorisopäällikön kynästä ja sen tarkoitus on ohjata nuorisovaiheen ajatuksia oikeille raiteille vaiheessa jossa niin urheilija kuin urheilijan huoltajatkin ovat uuden edessä ja uuden omaksuttavaa on paljon.
 

Pohdintaa treeneistä

Yleisurheilussa kehittyminen vaatii vahvaa kroppaa, taitoa, kaikkien ominaisuuksien kehittymistä ja nuorisovaiheessa lajien ydinkohtien osaamista.

Nykyisin on yleistä ihan valtakunnallisesti, että junnut haluavat tehdä vain kisasuorituksen näköisiä harjoituksia ja samaa viestiä tulee myös vanhempien suunnalta. Tästä on keskusteltu valtakunnallisissa valmentajatapaamisissa (kahvipöytäkeskusteluissa) - ilmiö on ymmärrettävä sillä uransa alkuvaiheessa olevat urheilijat ja perheet näkevät että niitä asioita tehdään kisoissa joten niitä varmasti pitäisi tehdä harjoituksissakin aina kun harjoitellaan.

Lajitekniikat eivät parane kisasuorituksilla
Pituushyppytekniikka ei parane juoksemalla askelmerkiltä lankulle ja hyppäämällä - aitatekniikka ei parane juoksemalla kisavälien aitoja. Näitä kuitenkin arvostetaan eniten ja niitä pitäisi olla aina kun tehdään pituutta tai aitoja.

Harjoituksissa voi tulla vastaan tilanne, että valmentaja on suunnitellut aitataitoa ja alkusileän tekniikkaa kehittäviä osioita treeniin. Urheilijat tulevat paikalle ja ensimmäiset kysymykset ovat "Mitkä välit nuo ovat" ja "Juostaanhan me oikeilla väleillä". En pidä siitä että nämä ajatukset ovat urheilijalla mielessä ensimmäisenä vaan kysymys voisi olla "Kuinka voin tehdä tämän harjoitteen paremmin?". Kukaan junioriurheilija ei ole vielä hetkeen sillä tasolla, että voisi juosta kisa-aitojaan sellaisella tekniikalla että välijuoksua tai aidanylitystä ei olisi tarve merkittävästi kehittää - myös aikuiset harjoittelevat matalaa aitaa, ahdasta väliä ja tekevät paljon drillejä.

Kisoihin ilman kisasuorituksen testaamista
Nuorisolla asia voisi olla niin että harkoissa harjoitetaan taitoa, drillataan aitoja eri tavoin, kehitetään ponnistuskykyä ja harjoitetaan voimaa... Sitten kisoissa käydään kokeilemassa miten kisasuoritus menee - ilman että on harkoissa tehty kertaakaan täsmälleen kisasuoritusta. Tuo on lähempänä sitä mielikuvaa mitä harjoittelulta pitäisi odottaa.

Halusin kirjoittaa tämän siksi, että näistä on tärkeä viestiä niin urheilijoille kuin perhellekin sekä saada rauha sille tekemiselle varsinkin kesäkaudella. Kesäkausi menee helposti siihen, että "Tulossa on kisa - pitää päästä kokeilemaan kisasuoritusta" ja tällä sapluunalla mennään 2,5kk ilman että oikeasti on annettu mahdollisuuksia harjoittaa taitoa tai kehittyä fyysisesti.

Tämä ei tarkoita etteikö otettaisi askelmerkiltä pituutta tai juostaisi kisavälillä aitaa, mutta näitäkin asioita on tullut jo monta kertaa hallikauden ja kevään aikana. Minulla on tavoitteena kehittää urheilijoiden kyvykkyyttä - eikä niinkään saada nippanappa onnistumaan jokin asia mihin tällä hetkellä on vajavaiset kyvyt.

Valmentajan toiveena siis "Miten tämän harjoituksen voi tehdä mahdollisimman hyvin" ja luotto siihen että valmentaja on miettinyt että tehdään järkeviä asioita.

Matti Hannikainen
- Ahkeran nuorisopäällikkö
matti.hannikainen@lahdenahkera.fi